Jospa kertoisin himpun enemmän itestäni ja siitä kuinka tapasin rakkaani. 
Eli:
Olen siis kotoisin Joutsasta, tavallisesta perheestä, elelin mukavaa elämää maaseudun rauhassa 21 vuotiaaksi, jolloin muutin omaan asuntoon Joutsan keskustaan, kerrostaloon. Siinä asunnossa elelin 7 vuotta, pääosin sinkkuna. Asuinkamuna oli kissa. 
Olihan sitä vierailevia tähtiäkin joskus, mutta niistä en niin välitä puhua, mitäs sitä suotta vanhoja paljoa muistelemaan, ku ei huvita muistella enkä niin välitäkää muistella. Joten pompataan vuoteen 2008, jolloin tapasin sulhoni ensimmäisen kerran; Baarissa. 
Tuolloin vaihettiin numerot, mies myöhemmin haki mua taksilla baarista, en meinannut lähteä, mutta mies sai kuitenki houkuteltua mukaansa. No ajettii taksilla miehen sukulaisen luo, jossa jutusteltiin kaikenlaista. Ja myöhemmin toi mut kotiin. Ensi tapaamisesta oli kutakuinkin kulunut puoli vuotta jolloin laittoi viestiä mitä kuuluu... Taisin jättää vastaamatta. Näin kerran miehen kaupassa, pohdin mielessäni, onkohan tuo mies se jonka kanssa tuli jutusteltua ja pussailtua :D

No aika kului ja mies pyysi mua facebookissa kaveriksi. Laitoin hälle viestiä että saako kuvaa näkyviin... Tuttu naama pompahti esiin. Hyväksyin kaveriksi. Oli ettinyt mut googlettamalla. Olin kertonut että oon valmistunut leipuri-kondiittoriksi, ja hän löysi nimeni keskisuomalaisen nettisivuilta valmistuneista (vuonna 2008).

Elettiin jo vuotta 2009.
Aikaa taas kului tovi, juteltiin facessa ja mesessä. Hänellä oli ennestään 3-vuotias poika, josta oli kertonu mulle aikasemmin jo. =) 
Pian koitti elokuu ja mies oli kesälomalla. Puhuttiin tapaamisesta.... Mun luona! 

Kun päivä koitti jolloin hän tuli käymään, olin niin hermostunu ettei mitää... Ikinä ennen en oo ollu niin hermostunu kuin silloin. Mies tuli mun luo ja jäi yöksi. Oli pari päivää ens alkuun. Meni Jyväskylään ja tuli takas. Saattoi viikkokin mennä ennen kun tuli kylään mun luo. Sovittiin eränä viikonloppuna että mennää mun vanhempien luo kahville, eikös sillon iskeny migreeni päälle. jännitin vanhempien luo menoa mitä ilmeisimmin, kun oli uus mies kyseessä. =) syyskuun alussa 2009 alettiin seurustella. Kihloihinkin mentiin 26.9.2009.

Olinhan itsekin ollut miehen luona, kun olin aloittanut opiskelut. Lokakuun lopulla (-09) muutin kissani kanssa jo hänen luokseen asumaan. Ja hänen poikansakin jo tiesi minusta. 

Elämä uudessa kaupungissa oli mukavaa. Opiskelu sujui suht kivasti. 
Asuimme kerrostalossa pari vuotta, alettiin katella omakotitaloja ja käytiinhän me tosiaan etelässä->Turkissa lomailtiin viikko. Ihan aikuisporukalla. Miehen serkku oli mukana oman miehensä kanssa. 

Lopulta löytyi kiva omakotitalokin. Jota pikkusen rempattiin, jotta voitiin muuttaa. Tosin pikkuremppaa tää talo vieläkin tarvii, mutta rahaakin tarviis olla, millä ostaa tarvikkeita. Mutta mikäs tässä on ollessa. Oma tupa oma lupa.
Muutimme syksyllä 2011 omaan kotiin. 

Vuonna 2012 elokuussa meille syntyi pieni tyttö. Lokakuussa 2012 oli laskettu aika. Eli neiti syntyi 2 kk:tta ennen aikojaan. Kooltaan neiti oli 39 cm pitkä ja painoi 1,470 grammaa. Neiti oli kuukauden vastasyntyneiden osastolla. Neiti syntyi kiireellisellä sektiolla. Paljoa mulla itellä ei siitä viikonlopusta ole muistikuvia. Mutta kaikki oli mennyt hyvin, eikä neidille tullut mitään komplikaatioitakaan missään vaiheessa.
Syyskuussa 2012 neiti pääsi kotiin, ja siitä alkoi meidän elämä nelihenkisenä (uus)perheenä. päivääkään en vaihais pois. Nyt neitimme on 3-vuotias ihanan rakas ilopilleri. 

Kesällä 2013 aloimme puhua häistä ja naimisiin menosta. Päätettiin että mennään vihille. Minä intopiukeena miettimään jo juttuja. Vasta viime vuonna siis 2014 päätettiin, missä kirkossa meidät sit vihittäis. Olin jo tilannut kutsukorttipohjat, jostainhan se homma oli alotettava. Meni aikaa ennen ku kerroin isännälle, että kutsukottipohjat on tilattu ja maksettu.

Vasta tänä vuonna (2015) kevään ja kesän aikana varasin kirkon meille (Joutsan kirkko) ja hääpäiväkin oli sovittu ja lyöty lukkoon. Käytiin kesällä kattomassa mahollisia hääjuhlapaikkoja ja hintojakin kyselty. Parista pitopalvelustakin hintoja kyselty. Mutta päädyimme Lamminmäen tilan palveluun, josta saamme tilat ja ruuan. Alkoholia emme sinne osta, koska siellä on a-oikeudet ja vieraat saa itse ostaa, jos alkaa janottaa. 

Puvun olen itelleni hommannut, samoin kengät. Ja paperillekin on saatu jotain, mitä pitäs hankkia ja muistaa yms.

Jospa tässä ennen häitä olisi kaikki muistettu ja hoidettu, että vois vaan nauttia.