Isäntä armas tuumas mulle saunassa äsken, että haittaaks mua jos hän lähtee kaverin luo "juhliin".... Heitin siihen että haittaa hirveesti, (mies on siis menossa, päätti vaa kysyy onks mulla jotai sitä vastaa)... Enpä mä jaksa väittää vastaankaa, menköö, ehkä mäkin joskus pääsen ku rahapussi antaa myöden.... (eli en tuu rahapussin mukaan pääseen).... eipä tää työttömänä olo oo herkkuu.... ja kun ei noita töitäkään saa vaikka kuin yrittäs.... järki kohta menee kun on vaa himassa vaikka onkin parasta seuraa (oma rakas tyttö).... mut ehkä mä san töitä, yrittänyttä ei laiteta... nää ny poikkes hää askartelusta yms.
Mutta....
asiaan tai asian viereen..... huomenna illasta olis aikaa taas paneutuu nuihin hää hömpötyksiin kunhan saan neidin nukkuun.... ja olis mahollista askarrellakin..... kunhan saan inspiksen päälle, ellen oo hirveen väsyny.... voihan toki käydä niin että istun konella ja kuuntelen parit kipakat biisit.. :D
torstai 29. lokakuuta 2015
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
kun pää lyö tyhjää
Kysäisin ohimennen sulholta, minkä tyyliset häät meillä vois olla... Jotain perinteistä kuului vastaus, jotain maalaistyyppistä mahollisesti. Jotain maalaistyylistä täytys alkaa siis ettiin, jos sais jotain ideaa millasta vois olla meidän häissä. Luonnonkukkia vois aatella pöytiin, Mut mitäs muuta.... Ei minkäänlaista ideaa tuu päähän ollenkaan, ja oon helvetin huono ettiin netistä (lue pinterestistä)... Ja varmasti juhlapaikan omistajallakin on sanottavansa mitä sinne saa tuoda ja laitella, ja mikä on ehdoton ei. Eli jotain pientä mutta kuitenki näkyvää että ollaan panostettu kumminki jollain lailla häihin.. ettei olis liian vaatimattomat väkerrykset pöydissä tms....
toki pinterestistä löytyy kaikke kivaa ideaa, mut en vaan tahdo löytää sellaista joita omiin häihini tekisin... toki murultakin on kysyttävä onko siellä mitää mikä olis hänen mieleen...
Kai sitä jotain häävieraillekin olis annettava jossain muodossa, mutta mitä ja miten...en tiiä...
aikaahan on 9 kk:tta ja 5 päivää kun meidän SUURI päivä koittaa, jokohan iskee hää ahdistus ja ressi.... Tuntuu kyllä hassun hullulta tai hullun hassulta..... Vuoden päästä tähän aikaan sitä ollaan (TOIVON MUKAAN) rouva...
Mä en yksinkertasesti tiiä mistä alottaa noi askartelut yms. Pitäs vaan päästä käymään juhlapaikalla kaason, murun ja bestmanin kanssa, jospa sais uusia ideoita heiltäkin. ettei tarviis yksin miettii....
Mutta toivon mukaan saatais tehtyy jotain askerteltuu... Täytyy vaan ottaa asiaks järjestää joku viikonloppu lapsivapaaks ja alkaa vaan sunnitteleen ja tekemään....
tiistai 6. lokakuuta 2015
sitä ja tätä. ei juuri mitään häihin liittyvää
Lainasin tovi sitten kirjastosta -piin elämä-kirjan, jota oon iltasin lukenu sängyssä. Sehän kertoo intialaisesta tyypistä, jonka perhe kuoli laivan upottua ja itse sälli pelastui paelastusveneeseen, jossa oli muistaakseni oranki ja hyeena. Ja myöhemmin oli bengalintiikerikin samassa veneessä...
Musta on vissiin tullu sen myötä suuruuden hullu.... MÄ HALUUN SAMANLAISEN TIIKERIN...... Musta ne on vaan niin isosti söpöjä.... mut Suomen olot ja kelit huomioo ottaen, eipä taia olla mahollista ja se lihan määrä mitä ne syö, ei mikää kurre taida riittää... tulee vaan äkäseks.... Mut toisaalta kutsumattomat vieraat pysyis pois, ku sellanen eläin vähän murahtais....ja kaikki kiertäs meiät tosi kaukaa..... :D mä vaan tykkäisin....
no se siitä.... =)
Viime aikoina oon uteliaisuuttani kattonu Aavedata-nimisen porukan tekemiä videoita youtubesta. missä ne käy "juttelemassa" henkien kanssa....... Asiasta on varmasti paljon mielipiteitä niin kuin ihmisiäkin.... En tiiä miksi, mutta oon jääny koukkuun ja oon varmaan puolen kymmentä kertaa kattonu ko porukan videot. Olis omalla tavallaan mielenkiintosta ite päästä mukaan ja kokea se voiko kuulla tai puhuu kuolleille... alla on linkki aaveDATAN tekemään Käsityö Talo Loftetin tutkimukseen...
https://www.youtube.com/watch?v=S640tdvDCoY
(uskokoon ken haluaa)
kiitos ja (anteeks) =) kivaa illan jatkoo
Musta on vissiin tullu sen myötä suuruuden hullu.... MÄ HALUUN SAMANLAISEN TIIKERIN...... Musta ne on vaan niin isosti söpöjä.... mut Suomen olot ja kelit huomioo ottaen, eipä taia olla mahollista ja se lihan määrä mitä ne syö, ei mikää kurre taida riittää... tulee vaan äkäseks.... Mut toisaalta kutsumattomat vieraat pysyis pois, ku sellanen eläin vähän murahtais....ja kaikki kiertäs meiät tosi kaukaa..... :D mä vaan tykkäisin....
no se siitä.... =)
Viime aikoina oon uteliaisuuttani kattonu Aavedata-nimisen porukan tekemiä videoita youtubesta. missä ne käy "juttelemassa" henkien kanssa....... Asiasta on varmasti paljon mielipiteitä niin kuin ihmisiäkin.... En tiiä miksi, mutta oon jääny koukkuun ja oon varmaan puolen kymmentä kertaa kattonu ko porukan videot. Olis omalla tavallaan mielenkiintosta ite päästä mukaan ja kokea se voiko kuulla tai puhuu kuolleille... alla on linkki aaveDATAN tekemään Käsityö Talo Loftetin tutkimukseen...
https://www.youtube.com/watch?v=S640tdvDCoY
(uskokoon ken haluaa)
kiitos ja (anteeks) =) kivaa illan jatkoo
tiistai 29. syyskuuta 2015
askartelua lisää
Häiden väriteemaa tai muutakaa teemaa ei oikeen oo, joten noiden suhteen kaikki on auki.
täytys päästä uudellan kerran käymään hääjuhlapaikalla, ja ottaa kuvia että pystys sit paremmin suunnitteleen koristuksia (jos niit tarvitaan), ja jutteleen paikan omistajan kanssa mitä siel voi ja saa tehä tai olla tekemättä.
Jotenki tuntuu koko hää homma olevan kaukanen juttu vaikka häihin on aikaa 10 kk:tta.
ehkä tässä ehtii tekeen kaikki TOIVOTTAVASTI!
perjantai 25. syyskuuta 2015
höp höp
oi ja voi. nyt ei oo jaksanu ajatella mitää juttuja ei häiden aikä oikeen minkää suhteen. eilen illalla vietettiin tovi saíraalassa. neítillä kunnon köhä päällä ja oli käytävä sairaalassa jos apua sais. päästiin vähän niinku hopsan jonon ohi lääkärin pakeille ku neitillä henkeä ahisti sen verran. lääkäri epäili keuhkoputkentulehusta... Hoitaja triagesta ohjas meiät siis suoraan lääkärin luo.... pääasia että saatiin nopsaan apua tytölle. ettei tarvinnu oottaa jonossa ties kuin kauan. no neitihän alko piristyy ku sai lääkettä ja hömpötti.... aina kun lääkäri näki niin lääkärillä oli hymyn kare huulilla....tais tulla hyvälle mielelle.... =D jospa neiti parantuis tästä. eikä tarviis yön selkään lähtee millään kyydillä sairaalaan takas. oon nukkunu pari yötä tytön kans sohvalla että muru saa itekki nukuttuu ku on töihin menny. ens yö nukutaan typyn kaa sohvalla ja sit omiin sänkyihin...
ehkä elämä voittaa...
muta voikkaa hyvin ja silleen....
mä lätkäsen itteni sohvalle.... <3 <3 HYVÄÄ YÖTÄ! <3
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
askartelun paskartelua
Pusseihin ajattelin, et laittas parit karkit jokaiselle vieraalle, pussin suun taittelis ja laittas sydämellä kiinni, Mut en oon kuitenkaa ihan varma.
Kartongista tekis pöytiin menu- ja ohjelmakortit samaten paikkakortit. Kartongin väri saattaa muuttua jos löytyy joku kivempi väri tms.
Tosin löytyy sellai vanha puu"salkku", jossa on enempi kartonkia sun muuta pientä askartelu juttua.
Pinterestistä oon koittanu katella joitai ideoita askarteluun, mut en oo löytäny sellasta mikä säväyttää. Ja muutenki oon ihan pihalla. En tiiä mistä alottas ton askartelun. No täytyy oottaa inspiraatiota, jos se iskis jossain vaiheessa.
tiistai 22. syyskuuta 2015
tulevat häät pohdintaa
Nyt ollu hetkiä jolloin ei osaa häiden suhteen ettei oikein osaa tehä tai suunnitella mitään. Saati katella netistä ideoita. Jotain on mielessä mut en saa aikaseks kirjottaa paperille. Pitäs pitää joskus lapsivapaa viikonloppu jolloin vois kutsuu kaaso ja bestman paikalle tarinoida niiden kanssa ja yhessä pohtia, josko heilläki olis ideoita hääjuhlaa varten.
Tekis vaa mieli tehä kaikki itte mut toisaalta.... Apukin on tarpeen, ettei itelle tuu sellasta stressiä, että onko kaikki valmista, miten asiat oikeesti on ja kestääkö oma pää kaikkee.
Valmiina siis on mun puku ja siihen sopivat kengät. Tosin pukua tarvii suurentaa, lisätä helmaan tylliä tai hankkia/vuokrata/ostaa vannehame. Kutsukorttipohjat on hankittu, niihin vain sopiva teksti löydettävä ja liimattava.
Varattuna on vihkikirkko ja hääjuhlapaikka.
Hää juhlapaikka on sinänsä hyvä kiva ja sinne löytää suht helposti, eikä oo kirkosta niin hirveen kaukana. Olisko n. 10 kilsaa keskustasta. Ei paha. Ja siellä on mahdollisuus yöpyä, jos vieraat itse haluaa majoittua (ja maksaa itse).
Ja kirkko on itselle tuttu, mut on kastettu siellä ja ripillekin pääsin ko. kirkossa. tuleva (rakas) mieheni ehdotti itse kyseistä kirkkoa, vaikka muitakin mahollisia vihkipaikkoja olisi.
Vaikka kattelin netistä Jyväskylän alueella olevia (mahdollisia) hääjuhlapaikkoja ja kirkkoja, vaikka itelle ei niin ollu väliä oliko kirkko Joutsassa vai Jyväskylässä kunhan vaan saan aviopuolisoks ihmisen jota rakastan. Mutta kirkko ja hääpaikka valittiin Joutsasta.
Joutsassa siis käytiin katsomassa neljää erilaista hääjuhlapaikka vaihtoehtoo. Toisiin oli pidempi ajomatka. Kun saavuttiin paikkoihin ja tuli puheeks onko jompi kumpi meistä Joutsasta, tuumasin, että minä oon kotosin täältä. Tulipa puheeksi vanhempani. Jokainen, joka paikkoja esitteli/näytti, niin joko tunsi tai tiesi isäni. Oltu siellä ja täällä ja tuolla samoissa porukoissa tms. :D Eihän siinä. Pieni paikkakunta niin lähes jokainen tuntee jonkun jne...
Kahdesta pitopalvelusta pyydettiin tarjoukset. Joten paikkojen vuokrista ja pitopalvelujen hinnoista aikamme pietittiin ja tehtiin sit päätös ottaa se josta saadaan kaikki, ettei tarvi ruuan sun muun takia ressata. Omia juomia ei sinne saa viedä, koska heillä on a-oikeudet. Että jokainen siis saa nauttia ja ostaa itse, jos siltä tuntuu ja janottaa..
Tekis vaa mieli tehä kaikki itte mut toisaalta.... Apukin on tarpeen, ettei itelle tuu sellasta stressiä, että onko kaikki valmista, miten asiat oikeesti on ja kestääkö oma pää kaikkee.
Valmiina siis on mun puku ja siihen sopivat kengät. Tosin pukua tarvii suurentaa, lisätä helmaan tylliä tai hankkia/vuokrata/ostaa vannehame. Kutsukorttipohjat on hankittu, niihin vain sopiva teksti löydettävä ja liimattava.
Varattuna on vihkikirkko ja hääjuhlapaikka.
Hää juhlapaikka on sinänsä hyvä kiva ja sinne löytää suht helposti, eikä oo kirkosta niin hirveen kaukana. Olisko n. 10 kilsaa keskustasta. Ei paha. Ja siellä on mahdollisuus yöpyä, jos vieraat itse haluaa majoittua (ja maksaa itse).
Ja kirkko on itselle tuttu, mut on kastettu siellä ja ripillekin pääsin ko. kirkossa. tuleva (rakas) mieheni ehdotti itse kyseistä kirkkoa, vaikka muitakin mahollisia vihkipaikkoja olisi.
Vaikka kattelin netistä Jyväskylän alueella olevia (mahdollisia) hääjuhlapaikkoja ja kirkkoja, vaikka itelle ei niin ollu väliä oliko kirkko Joutsassa vai Jyväskylässä kunhan vaan saan aviopuolisoks ihmisen jota rakastan. Mutta kirkko ja hääpaikka valittiin Joutsasta.
Joutsassa siis käytiin katsomassa neljää erilaista hääjuhlapaikka vaihtoehtoo. Toisiin oli pidempi ajomatka. Kun saavuttiin paikkoihin ja tuli puheeks onko jompi kumpi meistä Joutsasta, tuumasin, että minä oon kotosin täältä. Tulipa puheeksi vanhempani. Jokainen, joka paikkoja esitteli/näytti, niin joko tunsi tai tiesi isäni. Oltu siellä ja täällä ja tuolla samoissa porukoissa tms. :D Eihän siinä. Pieni paikkakunta niin lähes jokainen tuntee jonkun jne...
Kahdesta pitopalvelusta pyydettiin tarjoukset. Joten paikkojen vuokrista ja pitopalvelujen hinnoista aikamme pietittiin ja tehtiin sit päätös ottaa se josta saadaan kaikki, ettei tarvi ruuan sun muun takia ressata. Omia juomia ei sinne saa viedä, koska heillä on a-oikeudet. Että jokainen siis saa nauttia ja ostaa itse, jos siltä tuntuu ja janottaa..
 |
| Hääpukuni |
 |
| Kengät |
maanantai 21. syyskuuta 2015
Jospa kertoisin himpun enemmän itestäni ja siitä kuinka tapasin rakkaani.
Eli:
Olen siis kotoisin Joutsasta, tavallisesta perheestä, elelin mukavaa elämää maaseudun rauhassa 21 vuotiaaksi, jolloin muutin omaan asuntoon Joutsan keskustaan, kerrostaloon. Siinä asunnossa elelin 7 vuotta, pääosin sinkkuna. Asuinkamuna oli kissa.
Olihan sitä vierailevia tähtiäkin joskus, mutta niistä en niin välitä puhua, mitäs sitä suotta vanhoja paljoa muistelemaan, ku ei huvita muistella enkä niin välitäkää muistella. Joten pompataan vuoteen 2008, jolloin tapasin sulhoni ensimmäisen kerran; Baarissa.
Tuolloin vaihettiin numerot, mies myöhemmin haki mua taksilla baarista, en meinannut lähteä, mutta mies sai kuitenki houkuteltua mukaansa. No ajettii taksilla miehen sukulaisen luo, jossa jutusteltiin kaikenlaista. Ja myöhemmin toi mut kotiin. Ensi tapaamisesta oli kutakuinkin kulunut puoli vuotta jolloin laittoi viestiä mitä kuuluu... Taisin jättää vastaamatta. Näin kerran miehen kaupassa, pohdin mielessäni, onkohan tuo mies se jonka kanssa tuli jutusteltua ja pussailtua :D
No aika kului ja mies pyysi mua facebookissa kaveriksi. Laitoin hälle viestiä että saako kuvaa näkyviin... Tuttu naama pompahti esiin. Hyväksyin kaveriksi. Oli ettinyt mut googlettamalla. Olin kertonut että oon valmistunut leipuri-kondiittoriksi, ja hän löysi nimeni keskisuomalaisen nettisivuilta valmistuneista (vuonna 2008).
Elettiin jo vuotta 2009.
Aikaa taas kului tovi, juteltiin facessa ja mesessä. Hänellä oli ennestään 3-vuotias poika, josta oli kertonu mulle aikasemmin jo. =)
Pian koitti elokuu ja mies oli kesälomalla. Puhuttiin tapaamisesta.... Mun luona!
Kun päivä koitti jolloin hän tuli käymään, olin niin hermostunu ettei mitää... Ikinä ennen en oo ollu niin hermostunu kuin silloin. Mies tuli mun luo ja jäi yöksi. Oli pari päivää ens alkuun. Meni Jyväskylään ja tuli takas. Saattoi viikkokin mennä ennen kun tuli kylään mun luo. Sovittiin eränä viikonloppuna että mennää mun vanhempien luo kahville, eikös sillon iskeny migreeni päälle. jännitin vanhempien luo menoa mitä ilmeisimmin, kun oli uus mies kyseessä. =) syyskuun alussa 2009 alettiin seurustella. Kihloihinkin mentiin 26.9.2009.
Olinhan itsekin ollut miehen luona, kun olin aloittanut opiskelut. Lokakuun lopulla (-09) muutin kissani kanssa jo hänen luokseen asumaan. Ja hänen poikansakin jo tiesi minusta.
Elämä uudessa kaupungissa oli mukavaa. Opiskelu sujui suht kivasti.
Asuimme kerrostalossa pari vuotta, alettiin katella omakotitaloja ja käytiinhän me tosiaan etelässä->Turkissa lomailtiin viikko. Ihan aikuisporukalla. Miehen serkku oli mukana oman miehensä kanssa.
Lopulta löytyi kiva omakotitalokin. Jota pikkusen rempattiin, jotta voitiin muuttaa. Tosin pikkuremppaa tää talo vieläkin tarvii, mutta rahaakin tarviis olla, millä ostaa tarvikkeita. Mutta mikäs tässä on ollessa. Oma tupa oma lupa.
Muutimme syksyllä 2011 omaan kotiin.
Vuonna 2012 elokuussa meille syntyi pieni tyttö. Lokakuussa 2012 oli laskettu aika. Eli neiti syntyi 2 kk:tta ennen aikojaan. Kooltaan neiti oli 39 cm pitkä ja painoi 1,470 grammaa. Neiti oli kuukauden vastasyntyneiden osastolla. Neiti syntyi kiireellisellä sektiolla. Paljoa mulla itellä ei siitä viikonlopusta ole muistikuvia. Mutta kaikki oli mennyt hyvin, eikä neidille tullut mitään komplikaatioitakaan missään vaiheessa.
Syyskuussa 2012 neiti pääsi kotiin, ja siitä alkoi meidän elämä nelihenkisenä (uus)perheenä. päivääkään en vaihais pois. Nyt neitimme on 3-vuotias ihanan rakas ilopilleri.
Kesällä 2013 aloimme puhua häistä ja naimisiin menosta. Päätettiin että mennään vihille. Minä intopiukeena miettimään jo juttuja. Vasta viime vuonna siis 2014 päätettiin, missä kirkossa meidät sit vihittäis. Olin jo tilannut kutsukorttipohjat, jostainhan se homma oli alotettava. Meni aikaa ennen ku kerroin isännälle, että kutsukottipohjat on tilattu ja maksettu.
Vasta tänä vuonna (2015) kevään ja kesän aikana varasin kirkon meille (Joutsan kirkko) ja hääpäiväkin oli sovittu ja lyöty lukkoon. Käytiin kesällä kattomassa mahollisia hääjuhlapaikkoja ja hintojakin kyselty. Parista pitopalvelustakin hintoja kyselty. Mutta päädyimme Lamminmäen tilan palveluun, josta saamme tilat ja ruuan. Alkoholia emme sinne osta, koska siellä on a-oikeudet ja vieraat saa itse ostaa, jos alkaa janottaa.
Puvun olen itelleni hommannut, samoin kengät. Ja paperillekin on saatu jotain, mitä pitäs hankkia ja muistaa yms.
Jospa tässä ennen häitä olisi kaikki muistettu ja hoidettu, että vois vaan nauttia.
Eli:
Olen siis kotoisin Joutsasta, tavallisesta perheestä, elelin mukavaa elämää maaseudun rauhassa 21 vuotiaaksi, jolloin muutin omaan asuntoon Joutsan keskustaan, kerrostaloon. Siinä asunnossa elelin 7 vuotta, pääosin sinkkuna. Asuinkamuna oli kissa.
Olihan sitä vierailevia tähtiäkin joskus, mutta niistä en niin välitä puhua, mitäs sitä suotta vanhoja paljoa muistelemaan, ku ei huvita muistella enkä niin välitäkää muistella. Joten pompataan vuoteen 2008, jolloin tapasin sulhoni ensimmäisen kerran; Baarissa.
Tuolloin vaihettiin numerot, mies myöhemmin haki mua taksilla baarista, en meinannut lähteä, mutta mies sai kuitenki houkuteltua mukaansa. No ajettii taksilla miehen sukulaisen luo, jossa jutusteltiin kaikenlaista. Ja myöhemmin toi mut kotiin. Ensi tapaamisesta oli kutakuinkin kulunut puoli vuotta jolloin laittoi viestiä mitä kuuluu... Taisin jättää vastaamatta. Näin kerran miehen kaupassa, pohdin mielessäni, onkohan tuo mies se jonka kanssa tuli jutusteltua ja pussailtua :D
No aika kului ja mies pyysi mua facebookissa kaveriksi. Laitoin hälle viestiä että saako kuvaa näkyviin... Tuttu naama pompahti esiin. Hyväksyin kaveriksi. Oli ettinyt mut googlettamalla. Olin kertonut että oon valmistunut leipuri-kondiittoriksi, ja hän löysi nimeni keskisuomalaisen nettisivuilta valmistuneista (vuonna 2008).
Elettiin jo vuotta 2009.
Aikaa taas kului tovi, juteltiin facessa ja mesessä. Hänellä oli ennestään 3-vuotias poika, josta oli kertonu mulle aikasemmin jo. =)
Pian koitti elokuu ja mies oli kesälomalla. Puhuttiin tapaamisesta.... Mun luona!
Kun päivä koitti jolloin hän tuli käymään, olin niin hermostunu ettei mitää... Ikinä ennen en oo ollu niin hermostunu kuin silloin. Mies tuli mun luo ja jäi yöksi. Oli pari päivää ens alkuun. Meni Jyväskylään ja tuli takas. Saattoi viikkokin mennä ennen kun tuli kylään mun luo. Sovittiin eränä viikonloppuna että mennää mun vanhempien luo kahville, eikös sillon iskeny migreeni päälle. jännitin vanhempien luo menoa mitä ilmeisimmin, kun oli uus mies kyseessä. =) syyskuun alussa 2009 alettiin seurustella. Kihloihinkin mentiin 26.9.2009.
Olinhan itsekin ollut miehen luona, kun olin aloittanut opiskelut. Lokakuun lopulla (-09) muutin kissani kanssa jo hänen luokseen asumaan. Ja hänen poikansakin jo tiesi minusta.
Elämä uudessa kaupungissa oli mukavaa. Opiskelu sujui suht kivasti.
Asuimme kerrostalossa pari vuotta, alettiin katella omakotitaloja ja käytiinhän me tosiaan etelässä->Turkissa lomailtiin viikko. Ihan aikuisporukalla. Miehen serkku oli mukana oman miehensä kanssa.
Lopulta löytyi kiva omakotitalokin. Jota pikkusen rempattiin, jotta voitiin muuttaa. Tosin pikkuremppaa tää talo vieläkin tarvii, mutta rahaakin tarviis olla, millä ostaa tarvikkeita. Mutta mikäs tässä on ollessa. Oma tupa oma lupa.
Muutimme syksyllä 2011 omaan kotiin.
Vuonna 2012 elokuussa meille syntyi pieni tyttö. Lokakuussa 2012 oli laskettu aika. Eli neiti syntyi 2 kk:tta ennen aikojaan. Kooltaan neiti oli 39 cm pitkä ja painoi 1,470 grammaa. Neiti oli kuukauden vastasyntyneiden osastolla. Neiti syntyi kiireellisellä sektiolla. Paljoa mulla itellä ei siitä viikonlopusta ole muistikuvia. Mutta kaikki oli mennyt hyvin, eikä neidille tullut mitään komplikaatioitakaan missään vaiheessa.
Syyskuussa 2012 neiti pääsi kotiin, ja siitä alkoi meidän elämä nelihenkisenä (uus)perheenä. päivääkään en vaihais pois. Nyt neitimme on 3-vuotias ihanan rakas ilopilleri.
Kesällä 2013 aloimme puhua häistä ja naimisiin menosta. Päätettiin että mennään vihille. Minä intopiukeena miettimään jo juttuja. Vasta viime vuonna siis 2014 päätettiin, missä kirkossa meidät sit vihittäis. Olin jo tilannut kutsukorttipohjat, jostainhan se homma oli alotettava. Meni aikaa ennen ku kerroin isännälle, että kutsukottipohjat on tilattu ja maksettu.
Vasta tänä vuonna (2015) kevään ja kesän aikana varasin kirkon meille (Joutsan kirkko) ja hääpäiväkin oli sovittu ja lyöty lukkoon. Käytiin kesällä kattomassa mahollisia hääjuhlapaikkoja ja hintojakin kyselty. Parista pitopalvelustakin hintoja kyselty. Mutta päädyimme Lamminmäen tilan palveluun, josta saamme tilat ja ruuan. Alkoholia emme sinne osta, koska siellä on a-oikeudet ja vieraat saa itse ostaa, jos alkaa janottaa.
Puvun olen itelleni hommannut, samoin kengät. Ja paperillekin on saatu jotain, mitä pitäs hankkia ja muistaa yms.
Jospa tässä ennen häitä olisi kaikki muistettu ja hoidettu, että vois vaan nauttia.
Tilaa:
Kommentit (Atom)